←

title: “Nuorisotyön rakenteet, tunnetaitovalmentaja nuorisotyössä: Tunteiden kohtaamisen merkitys” date: 2025-02-20

Eilen meillä oli luennoimassa aamulla Tampereen kaupungin nuorisotyön päällikkö.

Tuli keskustelua rakenteista.

Keskeistä. Jos sanot, että haluat auttaa, kysymys joka nousee on pidätkö nuoria autettavina. Käytä tarkempaa kieltä.

Koitin kyseenalaistaa sitä että ihmisiä ohjataan luukulta luukulle eikä kukaan ymmärrä ongelmaa kunnolla.

Se että kaikkia pyritään auttamaan johtaa Kirsin mukaan siihen että nuori nähdään vain tämän linssin läpi. Oli kiinnostavaa, että häjaantuneisuus nähdään ilmeisesti välttämättömyytenä, joten se että ihmistä opitaan aidosti kohtaamaan toisena aitona ihmisenä nähdään… ongelmana?

Se että yksi ihminen aidosti kuulisi ja kohtaisi vaikutti päällikölle vieraalta. Ja organisaation näkökulmasta toki on totta että se että roolit on hajautettu tuo joustavuutta.

Keskeistä. Jos sanot, että haluat auttaa, kysymys joka nousee on pidätkö nuoria autettavina. Tärkeää on puhua tarkemmin siitä, mitä auttaminen tarkoittaa.

Nuorisotyö voi olla mitä tahansa - pelaamista, digitaalista toimintaa, musiikkia. Joskus pelkkä paikalla oleminen voi johtaa todella pitkään uraan. Askarruttaja!

Tässä blogipostauksessa tarkastellaan, kuinka tunnetaitovalmentaja voi täydentää nuorisotyötä. Selkeät roolit ovat tärkeitä, ja tunnetaitovalmentaja keskittyy tunteiden säätelyyn ja itsetuntemuksen edistämiseen, välttäen syvällistä terapeuttista työtä. Tämä lähestymistapa mahdollistaa nuorten tukemisen ilman, että se menee päällekkäin terapeutin roolin kanssa, ja tarjoaa turvallisen tilan tunteiden käsittelyyn. Tämä tasapaino voi tarjota nuorille arvokasta tukea ja ymmärrystä.

Luennolla Kiersi Hänninen puhui ongelmasta, joka syntyi, kun nuoria kohdataan diagnoosin kautta monen eri ammattilaisen toimesta. Hän näytti ajattelevan että tämä voi johtaa siihen, että nuori kokee, että hänet nähdään vain diagnoosina. Toisin sanoen, sekä tiukat rajat että liika avoimuus voivat johtaa siihen, että nuori ei tule kohdatuksi.

Liian tiukat rajat nuorisotyössä voivat estää nuorten syvempää tunteiden käsittelyä, ja he saattavat kokea, ettei heidän tarpeitaan ymmärretä. Tämä voi johtaa nuorten vetäytymiseen ja luottamuspulan syntymiseen. Kun rajoja avataan ja tunnevalmennusta lisätään, nuoret saavat tilaa käsitellä tunteitaan ja löytävät turvallisen ympäristön, jossa heitä kuunnellaan ja tuetaan. Tällainen lähestymistapa voi edistää nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja vahvistaa heidän itsetuntemustaan.

Yhteisöllisyys nuorisotyössä

Nuorisotyössä on pitkään ollut tapana tarkastella nuorten haasteita yksilökohtaisina ongelmina, jotka vaativat yksilöllisiä ratkaisuja. Kun ammattilaiset pitävät tiukasti kiinni omista rooleistaan, se voi kuitenkin piilottaa laajemman keskustelun siitä, onko kyse vain yksittäisten nuorten kokemuksista vai jostakin yhteisöllisemmistä ja rakenteellisemmista ilmiöistä. Jos ilmiöistä puhuttaisiin avoimemmin ja yhteisöllisesti, voisi paljastua, kuinka monet nuorten haasteista ovat tulosta niistä tarinoista ja normeista, joita yhteiskunnassa toistetaan.

Moniin nuorten kokemuksiin vaikuttavat rakenteelliset voimat, kuten sisäistetty sorto, kulttuuriset normit ja yhteiskunnalliset odotukset. Jos tarkastelemme ahdistusta, masennusta tai prokrastinaatiota vain yksilöllisinä ongelmina, unohdamme niiden yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen kontekstin.

1. Tunteiden normalisointi ja yhteiskunnallisen ymmärryksen lisääminen

Yksilövastuusta yhteisölliseen ymmärrykseen nuorisotyössä

Kasvatuksellinen näkökulma

Nuorisotyössä voidaan soveltaa tätä näkökulmaa useilla tavoilla:

Tunteiden normalisointi ja yhteiskunnallisen ymmärryksen lisääminen

Nuorten ahdistusta tai masennusta ei tulisi nähdä vain yksilöllisinä puutteina tai korjattavina ongelmina. Sen sijaan nuoria voidaan ohjata ymmärtämään, kuinka laajemmat yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat heihin.

Työpajoissa voitaisiin esimerkiksi käsitellä, miten media, koulujärjestelmä tai sosiaaliset normit muovaavat nuorten itsekäsitystä ja mitä he pitävät arvokkaana. Tämä auttaa nuoria tunnistamaan, että monet heidän kokemistaan haasteista eivät ole vain henkilökohtaisia heikkouksia, vaan yhteiskunnallisten rakenteiden tuottamia ilmiöitä.

Voimaantuminen ja kriittinen ajattelu

Nuorisotyössä voidaan tukea nuoria tunnistamaan sisäistettyjä normeja ja erottamaan, mitkä odotukset tulevat heidän omasta sisäisestä arvomaailmastaan ja mitkä ovat ulkopuolelta asetettuja.

Esimerkiksi ryhmäkeskusteluissa voidaan pohtia, mitä tarkoittaa “menestys”, “hyvä elämä” tai “arvokas ihminen”. Tavoitteena on auttaa nuoria rakentamaan omaa identiteettiään ilman, että he automaattisesti mukautuvat ulkoa tuleviin vaatimuksiin.

Yhteisöllisyys ja vertaiskokemukset

Kun nuoret saavat kuulla, että heidän kokemuksensa eivät ole vain henkilökohtaisia ongelmia, vaan osa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä, se voi auttaa vähentämään häpeän ja yksinäisyyden tunnetta.

Nuorisotyön ammattilaiset voivat luoda turvallisia tiloja, joissa nuoret voivat jakaa kokemuksiaan ja saada vertaistukea. Esimerkiksi draamaharjoitukset, kirjoitustyöpajat tai luovat projektit voivat auttaa nuoria käsittelemaan ja purkamaan sisäistettyjä malleja, jotka rajoittavat heidän elämään ja hyvinvointiaan.

Resilienssin rakentaminen

Pelkkä ongelmien tunnistaminen ei riitä, vaan nuorille tulee tarjota keinoja vahvistaa itsevarmuuttaan ja toimijuuttaan. Tunnetaitovalmennuksen näkökulmasta nuoria voidaan opettaa havainnoimaan sisäistettyjä ääniä ja muuttamaan narratiiviaan, esimerkiksi mindfulness-harjoitusten tai tietoisen reflektoinnin avulla. Kun nuoret oppivat tunnistamaan, mistä heidän tunteensa ja ajatuksensa kumpuavat, he voivat löytää uusia tapoja suhtautua niihin ja vahvistaa omaa resilienssiään.

Miten tämä integroituisi nuorisotyöhön käytännössä?

Leirit ja työpajat: Rakennetaan ohjelmia, joissa yhdistyvät itseilmaisu, kriittinen ajattelu ja tunnetaitovalmennus.

Henkilökohtainen ohjaus: Nuoriso-ohjaajat voivat auttaa nuoria tunnistamaan ja purkamaan sisäistettyjä rajoitteita.

Koulujen ja nuorisotalojen ohjelmat: Esimerkiksi “Tunne itsesi ja maailmasi” -kurssi, jossa käsitellään yhteiskunnallisia odotuksia ja yksilön hyvinvointia.

Nuorisotyö ei ole vain yksilöllisten ongelmien ratkaisemista, vaan myös laajempien yhteiskunnallisten ilmiöiden tunnistamista ja niihin vaikuttamista. Kun nuoret ymmärtävät, että he eivät ole yksin kokemustensa kanssa, he voivat löytää uusia tapoja kohdata haasteensa ja rakentaa vahvempaa itsetuntoa ja toimijuutta omassa elämässään.

Todellisuudessa kyse on tietoisuudesta siitä, onko ammattilainen riittävän taitava kohtaamaan nuoren avoimesti tulkitsematta liikaa.

Kyse ei ole pelkästä osallistamisesta - joka jälleen sanana on vähän toiseuttava - vaan siitä, että nuorten on mahdollisuus aidosti saada kokemus, että heidät otetaan tosissaan, ei pelkästään kumileimasimena, kuten kanssaopiskelijalta olen kuullut helposti käyvän.

Jotta tunnekäsittely ei lipsuisi terapian puolelle, tunnetaitovalmennuksessa voidaan käyttää menetelmiä, jotka keskittyvät taitojen kehittämiseen, itsereflektioon ja yhteisöllisyyden tukemiseen ilman, että mennään syvälle yksilön psyykkisiin haavoihin. Tässä joitakin käytännön menetelmiä:

Taitopohjainen lähestymistapa

Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen Käytännössä: Tunnekorttien käyttö, joissa nuoret valitsevat kortin, joka kuvaa heidän tunnetilaansa, ja kuvailevat sen vaikutuksia. Miksi? Tämä auttaa nuoria tulemaan tietoisemmiksi tunteistaan ilman, että niitä syväanalysoidaan terapianomaisesti.

Tunnepäiväkirjat ja reflektointi Käytännössä: Nuoret voivat kirjata ylös päivän aikana koettuja tunteita ja miettiä, mitkä tilanteet niitä laukaisivat. Miksi? Tämä lisää itseymmärrystä ilman, että mennään liian syvälle menneisyyden traumoihin.

Tunnesäätelytekniikat Käytännössä: Hengitysharjoitukset, mindfulness-harjoitukset ja rentoutustekniikat. Miksi? Nämä antavat konkreettisia työkaluja tunteiden säätelyyn ilman terapianomaista käsittelyä.
Ryhmäkeskustelut ja vertaistuki

Avoimet, mutta ohjatut keskustelut Käytännössä: Tietyn aiheen ympärille rakennettu keskustelu, kuten “Miten käsittelet stressiä?”. Miksi? Vältetään henkilökohtaisten traumojen syväkäsittely, mutta mahdollistetaan yhteinen oppiminen.

Draama ja roolipelit Käytännössä: Nuoret voivat esittää arjen haastavia tilanteita roolipeleinä ja pohtia vaihtoehtoisia toimintatapoja. Miksi? Harjoitellaan tunnetaitoja käytännössä ilman terapeuttista prosessointia.
Luovat ja toiminnalliset menetelmät

Luova kirjoittaminen ja kuvataide Käytännössä: Ohjatut kirjoitusharjoitukset (esim. “Kirjoita kirje itsellesi viiden vuoden päähän”) tai maalauksen kautta tunnetilojen ilmaiseminen. Miksi? Mahdollistaa tunteiden purkamisen turvallisesti ilman, että ohjaajan tarvitsee analysoida nuoren kokemuksia.

Liikunnalliset harjoitteet Käytännössä: Keholliset harjoitukset, kuten tanssi, jooga tai vaellus, joissa tarkastellaan tunteiden vaikutuksia kehoon. Miksi? Auttaa nuoria havainnoimaan kehollisia tunnekokemuksia ilman, että niitä tarvitsee käsitellä psykologisella tasolla.
Roolien ja rajojen selkeys

Ohjaajan rooli fasilitaattorina, ei terapeuttina Käytännössä: Tunnetaitovalmentaja toimii opettajana tai valmentajana, joka tarjoaa työkaluja, mutta ei pyri ratkaisemaan nuoren syvimpiä tunne-elämän solmuja. Miksi? Tämä pitää prosessin turvallisena ja ennaltaehkäisee liian syviä henkilökohtaisia käsittelyjä.

Selkeä strukturointi Käytännössä: Tunnetaitotyöpajoilla on selkeä runko – alkuverryttely, keskustelu/harjoitus, reflektointi ja lopetus. Miksi? Rakenteellisuus luo turvaa ja estää keskustelun ajautumisen liian syville vesille.
```
 1. Itsehavainnointi ja kehotietoisuus
```

Harjoitukset: Mindfulness- ja keholliset läsnäoloharjoitukset, jotka auttavat nuoria tunnistamaan tunteidensa juuria ilman, että niitä analysoidaan terapeuttisesti.

Autenttisuuden tukeminen

Harjoitukset: Keskustelupiirit ja reflektoivat kysymykset, jotka auttavat nuoria löytämään oman sisäisen totuutensa ilman ulkopuolista arvottamista.

Syvällisten tunteiden kohtaaminen turvallisesti

Metaforatyöskentely: Nuoret voivat kuvata tunteitaan ja kokemuksiaan metaforien avulla, esimerkiksi vertaamalla tunteitaan luonnonilmiöihin tai tarinallisiin hahmoihin. Tämä antaa tilaa tunnekokemusten jäsentelemiselle ilman suoraa psykologista analyysia.

Läsnäolon harjoittaminen valkoisen essenssin kautta: Valkoisen essenssin voi tuoda nuorisotyöhön läsnäoloharjoitusten avulla, joissa nuoret opettelevat havainnoimaan tietoisuuden tilaa ilman arvottamista. Inquiry-metodia voidaan soveltaa herättämällä nuorissa kiinnostusta omiin tunnekokemuksiin lempeällä ja uteliaalla asenteella.

Nuorisotyön haasteet ja realiteetit

Ilta- ja viikonlopputyö ovat alalla yleisiä. Nuorisokeskukset ovat usein meluisia, ja työ sisältää paljon ihmispaljouden kohtaamista ja vaativia tilanteita. On tärkeää tunnistaa oma kapasiteetti ja pohtia:

Mihin asiakkaan ongelmat sinussa osuvat?
Entä jos nuoren näkemykset ovat täysin vastoin omaa moraaliasi?
Miten luot turvallisen tilan, kun nuori esittää esimerkiksi äärimmäisiä mielipiteitä?

Jos olet edelleen vahvasti eri mieltä nuoren kanssa, on syytä pohtia:

Miten voit olla toiminnassa mukana vaarantamatta sen luonnetta?
Olisiko yksilöohjaus tai muu toimintamuoto sopivampi?

Tärkeä työkalu on keskustelun ohjaaminen rakentavaan suuntaan: kerro nuorelle siitä, mikä kaikki on mahdollista. Keskeistä on myös kysyä nuorelta: “Kenen muun kanssa olet tekemisissä?” Tämä auttaa hahmottamaan nuoren tukiverkostoa.