Nuorisotyötä opiskellessa rakenteet ovat hajaannuttaneet opettajat pitämään yksittäisiä tunteja. On henkisesti haastavaa että kun yhden opettajan tyyliin ja narratiiviin ehtii tottua, tulee tilalle uusi opettaja joka on pihalla siitä mitä oikeasti on opetettu aiemmilla tunneilla. Samoja asioita toistetaan ja oikeasti vaikeat asiat jäävät liian vähälle huomiolle. Tässäkin tuntuu että opiskelijoita pidetään vähän tyhminä. Samalla kuin yllämainitusta ammatillisuudesta puhutaan, koen että hajanaisuus on ykkössyy mikä tekee sen aidon kehittymisen lähes mahdottomaksi.
Ryhmän vetämistä opiskelleessa tänä syksynä meidän luokasta väki jäi vähiin varsinaisina ohjauspäivinä joina nuoria olisi ollut tarkoitus vetää. Meille tunnuttiin toistavan mantraa, että näin voi oikeassakin työelämässä käydä ja siksi suunnitelmat ovat niin tärkeitä.
Rakenteelliset ongelmat saattavat olla niin valtavia järjestelmän sisällä, että työtä ei yksinkertaisesti ole vastuullisella tavalla mahdollista tehdä, eikä ole minusta vastuullista tai rehellistä vyöryttää vastuuta ryhmänvetämisestä mahdottomassa henkilöstötilanteessa yksittäisten työntekijöiden päälle.
Ryhmämme osalta tänä syksynä näyttää ilmeiseltä että opiskelijoita ei prepattu tarpeeksi ja isolle osalle jännitys ja stressi ohjaamisesta oli liikaa, kun tukea ei ollut tarpeeksi ja koulupäivät hajanaisia ja opettajat vaihtuvat paljon. Meille ei näytetty olevan kovin rehellisiä siitä mitä oikeasti tapahtui noina harjoittelupäivinä.