Ajattelu ja älykkyys ovat haastavia aiheita. Ihmisen kapasiteetti ymmärtää on kuin maaginen kyky. Ja näyttää siltä, että ihmiskunta on vielä lapsenkengissä sen todellisessa käytössä.
Mikä taivaan järki on lähettää ihminen kuuhun, kun emme edes osaa elää täällä maan päällä? -de Mello
Olen insinööri-isän poika. Olen saanut kokea kuinka huumaava tunne voi olla, kun rakentaa maailmaan jotain konkreettista ja muut ihmiset haluavat maksaa sen käytöstä. Syntyy kokemus siitä että saan toteuttaa maskuliinisuuttani.
Analyyttinen ajattelu oli koko 1900-luvun vahva trendi ihmiskunnassa, ja se näyttää ohittaneen paljon muuta ihmisyyttä. Tällä hetkellä tuntuu että on käynnissä vastaliike, joka pyrkii tuomaan ihmiskuntaan muita ominaisuuksia kuin pelkkää älyllisyyttä … ja koska ihmisen keholliset ja tunnetaitokapasiteetit eivät ole vielä täysin löytyneet kollektiivisesti, näyttää kovasti siltä että ollaan menossa toiselta laidalta lujaa yli lapsi, pesuvesi, amme ja kylpyhuone kaikkineen.
Meillä on paljon perinteitä, jotka tuovat rikkautta ja viisautta ihmisyyteen. Kuvittelen että 1900-luvulla kristillinen kulttuuri oli vielä pitkälti se, joka ihmisen resursseja toi ikäänkuin rivien välistä, mielen ohi käyttöön. Jälkikristillisessä ajassa korostuu yksilön vastuu omasta hyvinvoinnista, mutta koska yksittäistä viitekehystä josta vastauksia hakea ei enää ole, uskon että voisimme kollektiivina tukea yksilön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin paranemista paljon enemmänkin.
Sisäisen työn kentällä kehyksiä ja työkaluja toki riittää. Koen että mikään niistä ei ole ihan sopiva nykytilanteeseen, ja tarvitaan uutta. Näen tilauksen selkeälle kehykselle joka tuo ymmärrettävällä tavalla ihmisen hyvinvoinnin kokonaisuuden näkyväksi ja tukisi navigointia sen suhteen, missä ihmisyys tällä hetkellä menee.