tarina fragmentoituneesta minuudesta ja matkasta itseen
esittely
on joitakin asioita… on aina jotakin, mitä ihminen ei voi tietää. on rakkautta, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. on oravia ja vihreää maalia liikennevalon ylimmässä valossa. nämä asiat pitävät meidät lopulta elossa. jotkut näistä asioista ovat kauniita, toiset eivät.
jotkut näistä asioista koskettavat meitä aamuna, jona meidän pitäisi töissä pitää pitkä esitelmä polyhybridikerrostumien hienojaosta, emmekä tahtoisi muuta kuin ottaa herra - tai ehkäpä - rouva johtajan korvan ja nuolla sitä intohimoisesti kunnes se lurpsahtaisi aivan märkänä. lattialle.
mutta pääasia on, että nämä asiat pitävät meidät elossa. tahtoisimme tehdä niitä päivittäin, joka hetki jos vain joku olisi antamassa meille luvan. Milli-Vanillille tällainen lupa oli annettu. Sinä aamuna hän käveli markuksenkadun kulmilla mytristyneellä ilmeellä. häntä vitutti kun hänen oli tarkoitus olla hyödyksi itselleen ja yhteiskunnalleen mutta häntä ei huvittanut. sellaisen olotilan olemme varmastikin, jokainen meistä siis, kokeneet.
suunta
historia vangitsee sinut aina uudelleen. heräät etkä osaa tehdä mitään muuta kuin sitä mitä olet tehnyt eilenkin. ja päivänä sitä ennen. ja kaikkina päivinä sitä ennen. poikamainen ääni laulaaaaaa eräältä CDltäsi, jonka olet ostanut kaupasta (halvalla vieläpä), ja elämäsi on valunut jälleen hukkaan.
tiedät, että voisit tehdä vaikka mitä päästäksesi päämäärääsi, sillä se vain odottaa sitä, että sinä sen täyttäisit… mutta sinä vain seisot. seison vaikka kuinka tietäisit olevasi kuinka oikeassa. vaikka kuinka näkisit muiden järjettömän hapuilun.
tarinan alku
“grieekh!” huusi se korppi mikä lensi pääsi ylitse. et ollut nähnyt häntä ennen ja olit innoissasi siitä, ettei ruoka ollutkaan loppunut. kävelit meren rajaan ja sitten sitä pitkin, pitkään sitä pitkin kuin haluaisit vain kävellä eteenpäin, luisua hiekalla kuin haaksirikkoinen pulu, sellainen vihreä. ammuit korpin!
yhtäkkiä ilmestyit siihen viereeni sinivihreine vaatteinesi* ja hymyilit. mitä vittua sä taas siinä mun vieressä teit, mitä vittua!?! muut ihmiset katselivat ikkunan ulkopuolella kun olin suutelemassa sinua joka paikkaan. joka paikkaan sinua suutelin enkä ollut eläissäni hävennyt enempää - jompi kumpihan minun oli valittava, joko häpeäminen tai vapaus, eikä kukaan täysjärkinen, sivistynyt ihminen vapautta kestä, sehän on kuin, sehän on kuin… vapautta
suunta
kaikki ne ihmiset lukevat, lukevat vain ja luulevat saavansa jotain, kun tähystävät sieluani ja kuvittelevat löytävänsä joskus jotain. miten ne voisivat, kun itsekin olen jossain aavalla merellä, kunahn vain nuolen kaikkea… hymyile, perkele! ei pitäisi olla niin paljoa vaadittu. onko sinua koskaan hakattu tunnelissa, jossa ei ihmisiä näy?
onko sinulta vaadittu lunnaita lapsista, joita et ole koskaan nähnytkään? silloin et ainakaan tiedä mitään minusta, valojen lapsesta. mutta varo vain kun tulet minun valtakuntaani joku päivä, näytän lopunkin maailmasta, etkä sinä tule kestämään sitä… pelottaako? ei sinua. sinä et usko vielä.
tarina
nuo ihmisetkin, jotka ovat minut kasvattaneet, nekin ovat varmasti joskus tunteneet yhtä paljon kuin minä. tunteneet halun rakastaa kaikkia ja samalla haluttomuuden tuntea ketään, tunteneet pienet lentokyvyttömät siivet selässään ja räpyttelemällä päässeet siihen, missä ovat nyt, tänne, minne ovat minutkin raahanneet. mutta ei täällä ole virheitä! ei elämässä ole virheitä, on vain miljoonia ja taas miljoonia teitä. on raja-arvo äärettömyydessä ja kenties raja-arvo miinus äärettömyydessä - mutta ei mitään siltä väliltä! ei niin mitään!
joku heistä tulee pian sanomaan minulle, että minun pitäisi syödä. Syödä ja liikkua minun pitäisi, ellen halua näin haluttomana pysyä. syödä… ja liikkua! miksi te unohdatte! miksi? …. tämä on aamuni, tämä on iltani, mutta sen hopealusikan ajattelin syödä… päivässä ihmisellä on aika monta sanaa, kun… kun vain OSAISIN lentää ja näyttää ne kaikki teille, sivistymättömille moukille… neron puhetta vai? et sinä niin ajatellut. olit raivon partaalla siitä, että kutsuin sinua sivistymättömäksi, vaikka sisimmässäsi tiedätkin sen olevan totta. se voisit olla sinä, tai toisaalta minäkin voisin syödä Jumalan suussa olleen rinkelin. sen sisällä on minun onnennumeroni. se voisit olla sinä tai minä tai hän.
suunta
Hulluutta ei ole, on vain ihmisiä, jotka osaavat näyttää luovuutensa eri tavoilla, olla oma itsensä miten vain tahtovat. mies kuun päällä olin vapautensa orja, mutta kai se sitten jotain tiesi.